Raskaus ei ole sairaus

Joka paikassa törmää muistutukseen, ettei raskaus ole sairaus. Eikä se sitä tosiaan olekaan.
Tässä minun tähänastisia kokemuksiani ja ajatuksiani asiaan liittyen:


Kärsin väsymyksestä ja unen puutteesta. Yöt nukun tavallista huonommin. Nykyään käyn kerran tai kaksi yön aikana pissalla, ja pissareissuista huolimatta tunnen lähes koko yön ajan orastavaa virtsaamisentarvetta. Aamuyöstä uni hälvenee pissahädän voimistuessa, mutta sinnittelen herätyskellon soimiseen asti väkisin, sillä kolmatta kertaa ei viitsisi nousta. Kierin siis aamuyön pissahädässäni, hädin tuskin torkkuen. Yön aikana rinnat ovat aremmat kuin päivällä, joten kääntyillessä ja vatsallaan ollessa pitää tissit asetella jotenkin mukavasti.

Aamulla ensitöikseni haparoin yöpöydältä tuubiin pakatun hedelmäsosevälipalan. Korkki auki ja siemaus kerrallaan sosetta naamariin, posken ollessa vielä tyynyllä. Vasta tämän "esiaamiaisen" jälkeen uskaltaa varovasti nousta ja toivoa, ettei pahoinvointi yllätä.

Mutta kyllä se pahoinvointi yllättää. Viimeistään ulkona koirien kanssa. Jostain syystä jo pelkkä tieto siitä, että selkäni takana oleva koirani kakkaa (juu, siinä tilanteessa minun on vain pakko kääntää selkä koiralle ja tuijotella ihan muualle), saa minut yökkimään voimakkaasti. Ja yleensä tässä kohtaa ne hetki sitten nautiskellut soseet siirtyvät vatsalaukustani katukiveykselle. Yökkien ja yskien kierrän korttelin ympäri ja kiitän aikaista aamua siitä, ettei kovinkaan moni naapuri ole näkemässä... Voipuneena kotiin, hetken istahdus sohvalla ja mietintä, mitä seuraavaksi uskaltaisi suuhunsa laittaa.

Töissä pahoinvointi on pääsääntöisesti pysynyt poissa. Mutta väsynyt, puolikuntoinen ja aavistuksen krapulainen olo on koko ajan. Jotkin hajut saattavat yllättäen tehdä todella pahaa ja yleisessä vessassa käyminen on aina yhtä vastenmielistä. Mutta pahoinvointikohtaukset saan pysymään aisoissa napostelemalla jotain pitkin päivää. Parin tunnin välein on syötävä jotain. Viinirypäleitä, välipalakeksejä, maitoa, väliin lounas, omena, viili...
Vatsa tuntuu jatkuvasti täydeltä ja ähkyiseltä - osittain siitäkin syystä, että raskaana ruoansulatus hidastuu ja ruoka viipyilee vatsassa hieman tavallista kauemmin.

Päivät menee syödessä ja voidessa pahoin. Jos en mieti pahaa oloani, mietin mitä seuraavaksi söisin. Kumpaankin alkaa kyllästyä. Ja yhtäkkiä syötävien vaihtoehtojen vähyys alkaa tympiä:

• Maitotuotteita (maito, viili, jugurtti)
• Hedelmiä muodossa tai toisessa (tuoremehu, soseet, tuoreet hedelmät)
• Viljatuotteita (puuro, murot, leipä, keksit, pasta)
• ...ja lounaalla kasviksia sekä jotain lihaa tai kalaa.

Alkaa tosissaan tuntua siltä, että näitä samojako tässä pitää koko ajan mussuttaa?
Tämä on oikeasti mulle vaikeaa, sillä ennen raskautta olen ollut todella pieniruokainen. Hyvä jos on päivittäin ylipäänsä tullut syötyä. Syöminen on mulle "pakkopullaa", jota pitää tehdä pysyäkseen hengissä. Ja nyt tätä pakkopullaa pitää harrastaa jatkuvasti, joka päivä ja monta kertaa päivässä. Terveellisestikin vielä!

Kotimatkalla tai viimeistään töiden jälkeen kaupassa käydessä iskee pahoinvointi taas tosissaan. Matkapahoinvointi on herkässä muutenkin, ja työpäivän jälkeen elimistö lunastaa itselleen "luvan" voida huonosti. Sohva kutsuu. Yökittää. Mutta syödäkin pitäisi - taas.

Pienestä pitäen elimistö ja pääkoppa on totutettu siihen, että kun oksentaa, on sairas. Oksentamisen jälkeen jäädään koulusta/töistä pois, mennään vuoteeseen lepäämään ja koitetaan parantua. Oksentaminen vie voimat. Se nostaa hien pintaan, kyyneleet silmiin, rään nenään. Kädet tärisevät ja jalat eivät meinaa kantaa. Mutta nyt pitäisikin oksentamisen jälkeen vain pyyhkiä suupielet, hymyillä ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?! Raskaushan ei ole sairaus... Olen miettinyt, miten ihmiset selviytyvät töistään? Kaupan kassat, liukuhihnatöissä olevat, opettajat, toimistovirkailijat. Kaikki eivät ole kanssani samanlaisessa "onnellisessa asemassa", että voi istuskella yksikseen omassa työpisteessään, käväistä kahvihuoneessa syömässä kun siltä tuntuu, käydä vessassa aina tarpeen tullen, sulkea silmät pahoinvoinnin iskiessä jne.

Raskaus on ainakin toistaiseksi ollut mulle jatkuvaa pissaamisen, syömisen, pahoinvoinnin ja väsymyksen/nukkumisen vaihtelua. Koko ajan on menossa jokin näistä.
Heikottaa ja alkaa etoa. Pitää syödä. Ihan hetkeksi pahoinvointi hellittää, kun saan ensimmäiset suupalat ruokaa. Vatsan täyttyessä alkaa taas etoa. Pitää keskittyä, että ruoka pysyisi sisällä. Suljen silmät ja hengittelen. Sitten pitääkin käydä pissalla ja laittaa pitkäkseen, jotta massu saa rauhoittua. Jalat nostan ylös, koska niitä kivistää. Kohta on taas pissahätä. Levon jälkeen noustuani ylös ja käytyäni liikekannalla (asunnon toisessa päässä veskissä) huomaan, miten heikotus alkaa taas tulla. Pitää siis miettiä mitä seuraavaksi söisin...

Jos raskaus ei olekaan sairaus, niin pirun paha krapula se kyllä on!