Raskaus ei ole sairaus

Joka paikassa törmää muistutukseen, ettei raskaus ole sairaus. Eikä se sitä tosiaan olekaan.
Tässä minun tähänastisia kokemuksiani ja ajatuksiani asiaan liittyen:


Kärsin väsymyksestä ja unen puutteesta. Yöt nukun tavallista huonommin. Nykyään käyn kerran tai kaksi yön aikana pissalla, ja pissareissuista huolimatta tunnen lähes koko yön ajan orastavaa virtsaamisentarvetta. Aamuyöstä uni hälvenee pissahädän voimistuessa, mutta sinnittelen herätyskellon soimiseen asti väkisin, sillä kolmatta kertaa ei viitsisi nousta. Kierin siis aamuyön pissahädässäni, hädin tuskin torkkuen. Yön aikana rinnat ovat aremmat kuin päivällä, joten kääntyillessä ja vatsallaan ollessa pitää tissit asetella jotenkin mukavasti.

Aamulla ensitöikseni haparoin yöpöydältä tuubiin pakatun hedelmäsosevälipalan. Korkki auki ja siemaus kerrallaan sosetta naamariin, posken ollessa vielä tyynyllä. Vasta tämän "esiaamiaisen" jälkeen uskaltaa varovasti nousta ja toivoa, ettei pahoinvointi yllätä.

Mutta kyllä se pahoinvointi yllättää. Viimeistään ulkona koirien kanssa. Jostain syystä jo pelkkä tieto siitä, että selkäni takana oleva koirani kakkaa (juu, siinä tilanteessa minun on vain pakko kääntää selkä koiralle ja tuijotella ihan muualle), saa minut yökkimään voimakkaasti. Ja yleensä tässä kohtaa ne hetki sitten nautiskellut soseet siirtyvät vatsalaukustani katukiveykselle. Yökkien ja yskien kierrän korttelin ympäri ja kiitän aikaista aamua siitä, ettei kovinkaan moni naapuri ole näkemässä... Voipuneena kotiin, hetken istahdus sohvalla ja mietintä, mitä seuraavaksi uskaltaisi suuhunsa laittaa.

Töissä pahoinvointi on pääsääntöisesti pysynyt poissa. Mutta väsynyt, puolikuntoinen ja aavistuksen krapulainen olo on koko ajan. Jotkin hajut saattavat yllättäen tehdä todella pahaa ja yleisessä vessassa käyminen on aina yhtä vastenmielistä. Mutta pahoinvointikohtaukset saan pysymään aisoissa napostelemalla jotain pitkin päivää. Parin tunnin välein on syötävä jotain. Viinirypäleitä, välipalakeksejä, maitoa, väliin lounas, omena, viili...
Vatsa tuntuu jatkuvasti täydeltä ja ähkyiseltä - osittain siitäkin syystä, että raskaana ruoansulatus hidastuu ja ruoka viipyilee vatsassa hieman tavallista kauemmin.

Päivät menee syödessä ja voidessa pahoin. Jos en mieti pahaa oloani, mietin mitä seuraavaksi söisin. Kumpaankin alkaa kyllästyä. Ja yhtäkkiä syötävien vaihtoehtojen vähyys alkaa tympiä:

• Maitotuotteita (maito, viili, jugurtti)
• Hedelmiä muodossa tai toisessa (tuoremehu, soseet, tuoreet hedelmät)
• Viljatuotteita (puuro, murot, leipä, keksit, pasta)
• ...ja lounaalla kasviksia sekä jotain lihaa tai kalaa.

Alkaa tosissaan tuntua siltä, että näitä samojako tässä pitää koko ajan mussuttaa?
Tämä on oikeasti mulle vaikeaa, sillä ennen raskautta olen ollut todella pieniruokainen. Hyvä jos on päivittäin ylipäänsä tullut syötyä. Syöminen on mulle "pakkopullaa", jota pitää tehdä pysyäkseen hengissä. Ja nyt tätä pakkopullaa pitää harrastaa jatkuvasti, joka päivä ja monta kertaa päivässä. Terveellisestikin vielä!

Kotimatkalla tai viimeistään töiden jälkeen kaupassa käydessä iskee pahoinvointi taas tosissaan. Matkapahoinvointi on herkässä muutenkin, ja työpäivän jälkeen elimistö lunastaa itselleen "luvan" voida huonosti. Sohva kutsuu. Yökittää. Mutta syödäkin pitäisi - taas.

Pienestä pitäen elimistö ja pääkoppa on totutettu siihen, että kun oksentaa, on sairas. Oksentamisen jälkeen jäädään koulusta/töistä pois, mennään vuoteeseen lepäämään ja koitetaan parantua. Oksentaminen vie voimat. Se nostaa hien pintaan, kyyneleet silmiin, rään nenään. Kädet tärisevät ja jalat eivät meinaa kantaa. Mutta nyt pitäisikin oksentamisen jälkeen vain pyyhkiä suupielet, hymyillä ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?! Raskaushan ei ole sairaus... Olen miettinyt, miten ihmiset selviytyvät töistään? Kaupan kassat, liukuhihnatöissä olevat, opettajat, toimistovirkailijat. Kaikki eivät ole kanssani samanlaisessa "onnellisessa asemassa", että voi istuskella yksikseen omassa työpisteessään, käväistä kahvihuoneessa syömässä kun siltä tuntuu, käydä vessassa aina tarpeen tullen, sulkea silmät pahoinvoinnin iskiessä jne.

Raskaus on ainakin toistaiseksi ollut mulle jatkuvaa pissaamisen, syömisen, pahoinvoinnin ja väsymyksen/nukkumisen vaihtelua. Koko ajan on menossa jokin näistä.
Heikottaa ja alkaa etoa. Pitää syödä. Ihan hetkeksi pahoinvointi hellittää, kun saan ensimmäiset suupalat ruokaa. Vatsan täyttyessä alkaa taas etoa. Pitää keskittyä, että ruoka pysyisi sisällä. Suljen silmät ja hengittelen. Sitten pitääkin käydä pissalla ja laittaa pitkäkseen, jotta massu saa rauhoittua. Jalat nostan ylös, koska niitä kivistää. Kohta on taas pissahätä. Levon jälkeen noustuani ylös ja käytyäni liikekannalla (asunnon toisessa päässä veskissä) huomaan, miten heikotus alkaa taas tulla. Pitää siis miettiä mitä seuraavaksi söisin...

Jos raskaus ei olekaan sairaus, niin pirun paha krapula se kyllä on!

Näimme sinut ensimmäisen kerran

Perjantai oli vaiherikas päivä.
Olin ottanut töistä vapaata neuvola- ja lääkärikäyntiä varten, mutta aikaiselta herätykseltä ei silti vältytty. Neuvolaan oli varattu aika jo klo 8.15. Aamu alkoi normaaleilla aamurutiineilla, höystettynä marjapirtelönmakuisella oksennuksella, jonka lurautin lähimetsikön männyn juureen koiria ulkoiluttaessani. Siinä lensi kaaressa Mehukatin mustikka-mansikkasose sekä lasillinen maitoa, sulassa sovussa sekaisin. Ja siitä se jatkuva pahoinvointi sitten alkoikin. Yökkäilyä, kyökkäilyä ja satunnaisia oksennuksia pitkin päivää koko viikonlopun ajan...

Ensimmäinen neuvolakäynti oli rutiinijuttu. Käytiin läpi taustoja, sairauksia, elintapoja, tarkistettiin paino ja kirjoitettiin mulle oma neuvolakortti. Varattiin aika verikokeille ja nt-ultraan. Kotiinviemisiksi saimme pinon monisteita sekä kaksi raskaudesta kertovaa kirjaa. Jos jotain uutta opin, niin sen, että rooibos-teetä ja yrttijuomia ei suositella juotavaksi ollenkaan raskauden aikana keskenmenoriskin vuoksi. Se tuli mulle yllärinä!

Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksen teetin Varsinais-Suomen Lääkäripalvelussa Kaarinassa. Nopean googlailun perusteella paikka on Turun alueen edullisin ja erittäin pidetty. Myös ystäväni oli käynyt tutkimuksissa siellä, ja tiesi kehua paikan huipputasoista välineistöä sekä lääkärin perusteellista työskentelyä. Odotustila oli kohtuullisen viihtyisä. Ainoastaan pöydällä auringonpaisteessa seisova vesikannu puistatti, enkä olisi ottanut siitä kulaustakaan, vaikka kuinka janoinen olisin ollut... Pitkään emme joutuneet odottelemaan, kun lääkäri jo kutsui vastaanottohuoneeseensa.

Tutkimus suoritettiin sisäkautta, jotta vatsalihakset ja vatsanpeitteet eivät haittaa ultraäänen kulkua. Näin kohdusta saadaan piirtymään mahdollisimman yksityiskohtainen kuva.
"Nestepussi täällä ainakin selvästi on...", totesi lääkäri heti saatuaan kohdun kuviin.
Lääkäri etsi ja haki, pyöritti ja käänsi, mutta kuvaruudulle piirtyvä kohtu näytti kaikesta huolimatta ammottavan tyhjyyttään. Vain hienoisia kalvojen rämmäleitä näkyi, muuten paikka näytti asumattomalta. Lääkäri totesikin, että on tainnut olla tuulimunaraskaus. Samalla kun hän selvitti, mikä ja millainen tuulimunaraskaus on ja miksi se tapahtuu, kävi hän vielä seikkaperäisesti kohtua sentti sentiltä läpi. Taaksepäin kallistuva kohtu jatkui ylös- ja taaksepäin pitkänä kapeana "kärkenä", ja lopulta aivan sieltä kärjen viimeisimmästä nurkasta näytti jotain löytyvän!

Siellä se oli. Pienenpieni, noin 5mm pitkä sikiö, jonka sydän läpätti tasaisesti. Pikkiriikkinen toukka, jonka olemassaolo on alkanut aiheuttaa minulle yhtä ja toista vaivaa...
 Yllättäen sikiö olikin pienempi, kuin raskausviikot 7 + 2 olisivat antaneet odottaa. Kokonsa puolesta se vastasi raskausviikkoja 6 + 1, ja näin ollen laskettu aika siirtyisi viikolla joulukuun 3. päivään. Lääkäri totesi, että joko ovulaatio on ollut kuukautiskierrossa noin viikon oletettua myöhemmin tai sitten jostain syystä sikiö ei ole kasvanut sitä tahtia kuin sen olisi pitänyt... Ensimmäinen vaihtoehto on ihan normaali ja täysin harmiton, jälkimmäinen ei niinkään. Mikäli sikiön kehitys on jostain syystä häiriintynyt, keskenmenon todennäköisyys on ilmeinen. Koska syke kuitenkin jumpsutti, pidän mieleni positiivisena ja uskon, että kaikki on ihan hyvin. Eiköhän se pirpana siitä ota ja kasva! :)

Siinä se on. Pienenpieni peränurkan piilottelija.

Seuraavaksi on edessä soitto neuvolaan:
Siirretäänkö viikolle 10 kaavailtujen verikokeiden sekä viikolle 12 ajoitetun nt-ultran ajanvarauksia? Käynkö viikon tai kahden päästä kontrolliultrassa tarkistuttamassa, onko sikiö kasvanut viikossa-kahdessa sen, mitä pitäisi, ja oliko tosiaan ovulaatio ollut viikon myöhässä?

Neuvolantäti oli suorilta sitä mieltä, ettei viikon heitto lasketussa ajassa ole mitenkään eriskummallista eikä harvinaista. Hän ei olisi siitä lainkaan huolissaan. Epäili jopa, mahtaako lääkäri koittaa salakavalasti kalastella lisää asiakkaita "pelottelemalla" sikiön kasvuhäiriöllä, jolloin jokainen mielellään varaa ylimääräisen kontrollikäynnin. Lähtökohtaisesti siis kaikki on kunnossa. Nt-ultran ajanvaraus siirrettiin viikolla eteenpäin, labran ajanvarauksen siirrän itse, ja vaavelin laskettu aika siirrettiin kalenterissa kohtaan 3.12.

Ja kylläpä etoo...

Eilen se sitten virallisesti alkoi, viikolla 6+6. Nimittäin raskauspahoinvointi.

On tuossa pääsiäisviikonlopun aikana muutamana päivänä äälähtänyt sellainen äkillinen ja hyvin nopeasti ohimenevä pahan olon tunne. Sellainen, että esimerkiksi kesken ruoan kokkailun onkin ollut pakko puuskuttaa pari henkäystä syvään, ottaa tiskipöydän reunasta kiinni ja sulkea silmät muutamaksi sekunniksi. Pari syvää henkäystä ja ajatusten kokoaminen, ja pahoinvointi on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta nyt alkoi ihan "oikea" raskauspahoinvointi.

Aamupäivän / työpäivän ajan on ollut enemmän ja vähemmän tasaista etomista koko ajan. Sellainen inhottavan höntti olo vatsassa. Ja siinä kohtaa kun nälkä meinaa tulla tai verensokeri laskee alas, iskee yököttävä olo tosissaan. Sitä koitan töissä ehkäistä mussuttamalla mm. viinirypäleitä, saksanpähkinöitä ja välipalakeksejä. Kylmä rasvaton maito (tai laktoositon maitojuoma) näyttäisi maistuvan milloin vain, oli paha olo tai ei. Sitä onkin tullut juotua aika paljon.

Illemmalla pahaa oloa on ollut enää parin tunnin välein, juurikin syömisrytmistä riippuen. Eikä kuvotus hellittänyt edes yöllä! Heräsin muutaman kerran yön aikana lievään pahoinvointiin, eikä vatsallaan voinut nukkua laisinkaan, yök.

Oksentaa ei ole kuitenkaan tarvinnut vielä kertaakaan. *kop kop koputan puuta* 

Työpäivän pelastajat.

Yök, mikä haju!

Jotkin hajut on alkaneet tehdä pahaa. Esimerkiksi ruoan haju. Eilen iltasella paistettiin uunissa ristikkoperunoita ja lihapullia. Että se ennen niin herkullinen rasvaisen ruoan tuoksu osasi etoa! Nenästä kiinni pitäen kasasin ruoan lautaselle ja aloin syödä. Kun sain ruokaa vatsaan, herkullinen maku voitti ällötyksen, eikä ruoan tuoksukaan enää ollut paha. Tänään töissä piti lykätä ruokataukoa myöhemmäksi, kun meinasi yhteiseen ruokailutilaan mennessä tulla oksennus työkaverin eineskeiton hajusta.
Uusi, vähän aikaa sitten hankkimani pyykin huuhteluainekaan ei tuoksu enää yhtä hyvälle kuin ennen. Putipuhdasta paitaa pyykkinarulta päälleni laittaessa alkoi huuhteluaineen makea tuoksu hetkellisesti kuvottaa. Ja oman haasteensa päivän rutiineihin tuo se, kun kakkosella istuskelukin etoo niin, että pitää yökkiä vedet silmissä ja toivoa, ettei tule oksennus - sillä se on juuri se toinen pää, joka pönttöä miehittä sillä hetkellä...

Ajatukset ja mielikuvatkin voivat näemmä tehdä pahaa - se tuli mulle täytenä yllärinä. Yksityiskohtia sen enempää kuvailematta, rakkaan mieheni lausahdus aamukakkaan liittyen sai tänään aamulla mulla yökkikohtauksen aikaiseksi. Onneksi mitään ei tullut ylös (muuta kuin kyyneliä ja räkää), sillä hän oli juurikin vessassa toimittamassa tuota mainittua aamukakkaa... :D

Nyt kun pahoinvointi on saavutettu, alan seuraavaksi odottaa mitä merkillisempiä mielitekoja! :)

Mutta jotain hyviäkin uutisia: Pariin päivään en ole enää tihkunut verta ollenkaan. Vuotoja oli tasan 6 päivän ajan, kunnes loppuivat kokonaan. Toivottavasti ei alakaan enää uudelleen.

Onkohan se katkarapu siellä?

7. raskausviikko alkaa tänään. Alkio ei ole vielä sentinkään mittainen ja kippurana toukkana muistuttaa enemmän katkarapua kuin ihmistä. Viikon loppupuolella sydän alkaa nesteiden sijaan pumpata verta, ja syke on 100-120 lyöntiä minuutissa. Tällä viikolla pitäisi myös hormonimyllerrysten ja tunnekuohujen alkaa.

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-7/

Olen edelleen tihkunut verta.
Pääasiassa ruskeaa hyytynyttä tuhrua, mutta eilen lirahti pieni määrä kirkastakin verta. Kohtua jomottaa ja vatsa on ihmeellinen pömppö, mutta muuten ei ole kipuja. Elän edelleen epätietoisuudessa, onko se katkarapu siellä masussa vaiko eikö, tai voiko se hyvin...

Varasin varhaisraskauden ultraäänitutkimuksen ensiviikon perjantaille, samalle päivälle ensimmäisen neuvolakäynnin kanssa, jolloin raskautta on takana 7+2 (8. viikolla). Otetaan raskauteen liittyen kaikki uutiset sitten samalla kertaa, ja viikonloppuna on aikaa sulatella saatuja tietoja... Reilun viikon joudumme siis vielä jännittämään, asustaako massussa joku ja voiko se hyvin, vai onko kyseessä esimerkiksi keskeytynyt keskenmeno tai tuulimunaraskaus.

Nälkä palaa takaisin?
Muutamia päiviä sitten huomasin, että alussa vaivannut kiljuva nälkä hellitti, enkä kaivannutkaan syötävää enää 3 tunnin välein. Tänään on ystävämme nälkä osoittanut merkkejä takaisinpaluusta. Puuro- ja tuoremehuaamiaisen jälkeen söin töissä omenan, ja vain pari tuntia sen jälkeen oli jo pakko mennä aikaistetulle lounastauolle mussuttamaan perunamuusia ja lihapullia.

Etoako vaiko eikö etoa?
Selkeää pahoinvointia mulla ei vieläkään ole ollut. Jee! Joskin luin jostain, että keskenmenoriski olisi pienempi niissä raskauksissa, joissa rajua pahoinvointia esiintyy.
Pari kertaa on ollut sellainen muutaman sekunnin etova hetki, että on pitänyt pysähtyä, lopettaa sen asian tekeminen mitä oli tekemässä, sulkea silmät ja hengitellä syvään. Pahan olon ailahdus on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Vatsan pinkeästä pönötyksestä, jomotuksesta, jatkuvasta pissahädästä, nälästä ja etomisen hetkistä huolimatta oloni on edelleen hyvä. Ihan loistavaksi en sanoisi, koska verenvuoto aiheuttaa huolta.