Eilen se sitten oli, se kovasti odotettu NT-ultraäänitutkimus. Odotimme näkevämme pienen ihmisen näköisen sikiön, käsineen, jalkoineen ja silmineen... Mutta mitään ei näkynyt. Vain tyhjä sikiöpussi.
Sydän valahti vatsalaukkuun.
Kaikki oli nyt ohi.
Suru valtasi mielen. Keho tuntui tyhjältä.
Yhden ainokaisen päivän sain sairaslomaa, ja se menikin itkiessä. Kyyneleitä tuntui riittävän loputtomiin...
Itkun lomassa kertasin asioita mielessäni ja koitin järkeistää tapahtumia:
Kävin raskausviikolla 7+2 ensimmäisessä uä-tutkimuksessa, koska olin aiemmin tihkunut ihan pieniä määriä ruskeaa verta. Tuolloin sikiö todettiin odotettua pienemmäksi, vastasi kooltaan rv 6+1. Sydänäänet kuuluivat. Lääkäri "varoitteli" toteamalla, että nyt vain odotellaan ja katsotaan....Onko sikiön kasvu jostain syystä häiriintynyt ja meneekö raskaus kesken, vai onko hedelmöitys tapahtunut viikon oletettua myöhemmin. Lääkäri kertoili myös konsteja, jolla raskautuminen voi tapahtua keskenmenon jälkeen nopeammin - sikäli kun tästä keskenmeno tulisi. Sillä hetkellä se tuntui pelottelulta. Niin sanoi neuvolan tätikin myöhemmin, että turhaa pelottelua. Mutta asiantunteva lääkäri näkikin jotain, ja varoitteli...
Uuden lasketun ajan saatuani (siirtyi marraskuun 25. päivästä joulukuun 3. päivään) laskin kalenterista, että mikäli oikeasti olisin hedelmöittynyt 8 päivää myöhemmin kuin kierron perusteella voidaan olettaa, mulla olisi ekat raskausoireet ilmenneet jo ennen hedelmöitystä...!
Reilu viikko sitten mun ympärivuorokautinen pahoinvointi loppui, ja samaan aikaan reumaoireet tekivät yllättäen paluutaan. Reuma äityi suorastaan pahaksi. Pitkästä aikaa kärsin pahoista yö- ja leposäryistä, sormet ja ranteet turposivat, kyynärnivelet eivät enää oienneet täysin ja oikeaan polveen pullahti bakerin kysta vihoittelemaan.
Mulle oli aiemmin reumahoitojen yhteydessä korostettu useampaan otteeseen, että reuma on yleensä raskauden aikana oireeton, ilmeisesti raskaushormonin ansiosta, ja synnytyksen jälkeen oireet palaavat.
Pelkäsin, että pahentunut reuma oli merkki raskaushormonin puutteesta.....ja olihan se.
Nyt keskenmenoon ja reumaan liittyen lääkäri kysyi, onko minulta tutkittu fosfolipidi- ja ENA-vasta-aineet. Ei ole. En ainakaan tiedä että olisi. Koskaan sellaisista kuullutkaan...
Luin fosfolipidivasta-aineista, joita löydetään mm. osalta nivelreumapotilaista:
Vasta-aineen omaavilla ensimmäisen raskauden keskenmenoriski on 30%. Toisessa raskaudessa myös 30%. Kahden keskenmenon jälkeen riski on 70%.
Fosfolipidivasta-aineet aiheuttavat veren epänormaalia hyytymistä ja verihytymiä (veritulppia raajoihin), sekä sikiön kasvun hidastumista, keskenmenoja ja loppuraskaudessa yllättäviä sikiökuolemia.
Keskenmenot tapahtuvat yleensä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aivan lopulla tai toisella kolmanneksella, mikä on epätyypillistä ns. normaalille keskenmenolle.
Yhteenvetona laskeskelin, että mullahan todettiin odotettua pienempi sikiö, joka saattoi johtua sen kasvuhäiriöstä. Kalvoja vuosin rv 13+0 ja keskenmeno todettiin, rv 13+1, eli juuri toisen raskauskolmanneksen alussa. Pelottavasti oireet viittaavat näihin vasta-aineisiin.
Kaiken lisäksi, nyt kun keskenmeno todettiin, tuntuu kuin reumaoireet olisivat alkaneet hieman helpottaa!
Yrittikö kehoni reumaoireiden avulla kertoa, että raskaus on keskeytymässä?
Ja nyt kun viesti on mennyt perille, hätähuudot hiljentyvät...
Nyt edessä on kohdun lääkkeellinen tyhjennys, johon odotan ajanvarausta, sekä vasta-ainekokeet, jotka aion vaatimalla vaatia...
Jos tämä viikko alkoikin ikävissä merkeissä, päättyy se vielä ikävämmissä merkeissä. :(
Mulle oli aiemmin reumahoitojen yhteydessä korostettu useampaan otteeseen, että reuma on yleensä raskauden aikana oireeton, ilmeisesti raskaushormonin ansiosta, ja synnytyksen jälkeen oireet palaavat.
Pelkäsin, että pahentunut reuma oli merkki raskaushormonin puutteesta.....ja olihan se.
Nyt keskenmenoon ja reumaan liittyen lääkäri kysyi, onko minulta tutkittu fosfolipidi- ja ENA-vasta-aineet. Ei ole. En ainakaan tiedä että olisi. Koskaan sellaisista kuullutkaan...
Luin fosfolipidivasta-aineista, joita löydetään mm. osalta nivelreumapotilaista:
Vasta-aineen omaavilla ensimmäisen raskauden keskenmenoriski on 30%. Toisessa raskaudessa myös 30%. Kahden keskenmenon jälkeen riski on 70%.
Fosfolipidivasta-aineet aiheuttavat veren epänormaalia hyytymistä ja verihytymiä (veritulppia raajoihin), sekä sikiön kasvun hidastumista, keskenmenoja ja loppuraskaudessa yllättäviä sikiökuolemia.
Keskenmenot tapahtuvat yleensä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aivan lopulla tai toisella kolmanneksella, mikä on epätyypillistä ns. normaalille keskenmenolle.
Yhteenvetona laskeskelin, että mullahan todettiin odotettua pienempi sikiö, joka saattoi johtua sen kasvuhäiriöstä. Kalvoja vuosin rv 13+0 ja keskenmeno todettiin, rv 13+1, eli juuri toisen raskauskolmanneksen alussa. Pelottavasti oireet viittaavat näihin vasta-aineisiin.
Kaiken lisäksi, nyt kun keskenmeno todettiin, tuntuu kuin reumaoireet olisivat alkaneet hieman helpottaa!
Yrittikö kehoni reumaoireiden avulla kertoa, että raskaus on keskeytymässä?
Ja nyt kun viesti on mennyt perille, hätähuudot hiljentyvät...
Nyt edessä on kohdun lääkkeellinen tyhjennys, johon odotan ajanvarausta, sekä vasta-ainekokeet, jotka aion vaatimalla vaatia...
Jos tämä viikko alkoikin ikävissä merkeissä, päättyy se vielä ikävämmissä merkeissä. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti