Vessassa.
Kädet täristen pitelin sinivalkoista muovitikkua, kun sen näyttöön ilmestyi teksti "Gravid Raskaana", ja muutamaa hetkeä myöhemmin numerot "2-3" kuvaamaan hedelmöityksestä kuluneiden viikkojen määrää.
Raskaana. Minä?!
Olen kesäkuussa 35 vuotta täyttävä, en enää ihan nuori tyttönen. Tähän päivään asti en ole tiennyt, haluanko lapsia ollenkaan - tai voinko ikinä edes saada sellaisia. 16-vuotiaana minulta poistettiin toinen munasarja ja -torvi, ja lääkärit kehottivat välttämään lastenhankinnan turhaa lykkäämistä. Lisäksi äitini oli aikoinaan hedelmätön ja sai minut kuin ihmeen kaupalla pitkään kestäneiden hedelmällisyyshoitojen jälkeen. Mitä lisääntymiseen tulee, faktat eivät olleet puolellani...
Totuttauduin ajatukseen, etten ehkä koskaan saa lapsia. Lakkasin haluamasta niitä. Vasta yli kolmekymppisenä aloin miettiä asiaa uudelleen. Teenkö sittenkään oikeaa päätöstä? Kadunko joskus vanhoilla päivilläni, jos en ole edes yrittänyt?
Syksyllä 2014 oli aika ottaa vuosikausia palvellut hormonikierukka pois. Päätimme mieheni kanssa, ettei uutta asenneta, koska nämä lapsiasiat olivat vielä "vaiheessa"... Ajatusta kypsyteltiin ja syksyn mittaan tulin tulokseen, että haluaisin yrittää tulenko ylipäänsä raskaaksi. Ettei tarvitsisi vanhana katua.
Vuoden vaihtuessa 2015 puolelle alkoi "yrittäminen". Lainausmerkeissä siksi, että emme mielestämme varsinaisesti yrittäneet, vaan annoimme ainoastaan haikaralle mahdollisuuden. Tulee jos on tullakseen, tai sitten ei tule. Ainakaan ei tarvitse myöhemmin miettiä ja mahdollisesti katua.
Nyt, vain 3kk myöhemmin, olen 5. viikolla raskaana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti